Lapsen kasvaessa elämä maitoallergian kanssa saattaa tulla entistä monimutkaisemmaksi. Tahattomat ns. vahinkoaltistumiset allergeenille lisääntyvät, kun lapsen elämänpiiri laajenee. Allergia voi pahimmassa tapauksessa rajoittaa esimerkiksi lapsen harrastuksia ja vaikuttaa näin huomattavasti elämänlaatuun.¹

Alle puolivuotiailla maitoallergian hoito on vielä suhteellisen helppoa, kun diagnoosi saadaan selville ja oireet hallintaan. Pienellä imeväisellä vanhemmat pystyvät käytännössä täysin kontrolloimaan lapsen syömisiä ja ruokailu tapahtuu usein kotona. Lisäksi ruokavalio koostuu pääasiassa vain imeväisen erityisvalmisteesta ja mahdollisesti muutamista kiinteistä ruoista.

Kiinteiden ruokien lisääntyessä maitoallergian hoito tulee haasteellisemmaksi. Lapsen tulisi tutustua mahdollisimman laajasti uusiin ruoka-aineisiin, mutta maitoproteiinia sisältäviä ruokia on vältettävä tarkasti. Lapsen kasvaessa sosiaalinen piiri kasvaa ja hän ruokailee enemmän vaihtelevissa ympäristöissä. Myös muut, kuin omat vanhemmat tarjoavat usein lapselle ruokaa ja tällöin korostuu allergiasta lähipiirille tiedottamisen tärkeys. 

Leikki-iässä maitoallergiaan liittyvät sosiaaliset haasteet lisääntyvät entisestään. Noin kahden vuoden iässä lapsen itsetietoisuus kehittyy ja hän saattaa hävetä allergiaansa.²  Lapsi toivoo usein, että voisi syödä samoja ruokia ja herkkuja ystäviensä kanssa esimerkiksi syntymäpäiväjuhlissa ja muissa sosiaalisissa tilanteissa. Tämän seurauksena myös vahinkoaltistusten riski lisääntyy.

Mitä aikaisemmassa vaiheessa lapsi kehittää sietokyvyn maitoproteiinia kohtaan, sitä helpompaa siirtyminen normaaliin ruokavalioon on ja sitä vähemmän lapsi ja perhe ovat ehtineet kärsiä erikoisruokavalion aiheuttamista haitoista. Sietokyvyn kehityttyä lapsi voi jälleen elää samanlaista, normaalia elämää perheen ja ystäviensä kanssa ilman ruokiin ja vahinkoaltistumiseen liittyvää pelkoa.